Riittääkö sensoridata? Käyttäjäpalaute sisäilmaongelmien ratkaisemisessa
Sensoridataa vai ihmisdataa?
Sisäilmaongelmien ratkaiseminen aloitetaan tyypillisesti selvitystyöllä, jossa tavoitteena on saada tarkka ja kattava kuva nykytilanteesta kiinteistössä. Keskeistä tässä vaiheessa on sen ratkaiseminen, millaista dataa tehtävän toteuttamiseen tarvitaan. Kiinteistöautomaation tuottama data on tilanteen hahmottamisen kannalta arvokasta. Niin kutsuttu ihmisdata on kivunnut paikkansa vakiinnuttaneen sensoridatan rinnalle sisäilmaongelmien ratkaisun työvälineenä.
Kiinteistöautomaation tuottamaa dataa osataan hyödyntää ja usein myös lähdetään hankkimaan lisää. Samoin asiantuntija pystyy mahdollisesti hyödyntämään IoT-sensoreiden tuottamaa täsmädataa esimerkiksi lämpötilasta, hiilidioksidipitoisuuksista, kosteudesta, valoisuudesta, eri VOC-yhdisteistä tai VOC-yhdisteiden kokonaispitoisuudesta (TVOC).
Sensoridataa tarvitaan – mutta entä käyttäjien kokemukset?
Kokemuksemme on, että kun sensoreiden keräämää tietoa käsitellään ja analysoidaan, lähes poikkeuksetta prosessin aikana nousee esille tarve kerätä tilojen käyttäjiltä saatavissa olevaa kokemustietoa. Se, missä vaiheessa prosessia kyseinen tarve nousee selkeimmin esille, vaihtelee. Toisinaan tarve tulee esille jo varhaisessa vaiheessa, jolloin sensoridataa ja käyttäjätietoa mahdollisesti kerätään rinnakkain. Toisinaan oivalletaan prosessin myöhemmässä vaiheessa, että kattavan kokonaiskuvan saamiseksi tarvitaan tietoa siitä, miten tilan käyttäjät kokevat nykytilanteen ja selvityksen alla olevat sisäilmaongelmat.
Käyttäjäkokemusten systemaattinen keruu on ketterä ja etänä välittömästi toteutettavissa oleva tiedonhankintamenetelmä, joka ei myöskään vaadi laiteasennuksia. Tästä syystä käyttäjäkokemustietoa kerätään myös prosessin alussa, jolloin saavutetun datan perusteella voidaan tehdä päätöksiä esimerkiksi mahdollisten sensorisettien asentamisesta. Ajallinen etu on merkittävä, kun tiedonhankintaprosessi saadaan tehokkaasti heti käyntiin.
Hiljainen tieto hyötykäyttöön
Ilman tilojen käyttäjien näkökulmaa kuva nykytilanteesta on useimmiten ratkaisevasti vajaa. Jotta saavutetaan riittävän kattava ja tarkka kokonaiskuva, tarvitaan tietoa tilojen käyttäjien koetuista olosuhteista. Konkreettisia havaintoja ja huomioita löytyy aina hyödynnettäväksi, erityisesti kun tiedonkeruu toteutetaan myös vastaajan kannalta mielekkäällä ja vaivattomalla tavalla. Tilojen käyttäjät pystyvät antamaan sisäilmaongelmien ratkaisemisen kannalta arvokasta tietoa, kuten kuvamateriaalia tekemistään huomioista tai tarkkoja selostuksia jopa vuosien takaisista tapahtumista, kuten ilmenneistä sisäilmaongelmista ja niiden korjausyrityksistä.
Sensoreiden tuottama data ja sisäympäristön käyttäjäkokemustieto eivät ole toisiaan poissulkevia tiedonhankinnan menetelmiä. Molempien avulla saadaan jatkotoimenpiteistä päättämisen kannalta arvokasta tietoa. Käyttäjäkokemustiedon keruu antaa työntekijälle tai muulle tilojen käyttäjälle mahdollisuuden vaikuttaa työskentelyolosuhteisiinsa ja näin toteuttaa paremmin omaa rooliaan organisaatiossa. Siksi kysymys käyttäjien tilanteen tuntemisesta on hyvin valveutunut ja järkevä.